Korit

Korin maalaaminen

Oikeastaan korin valinta ja maalaus ovat ainoita kunnollisia mahdollisuuksia yksilöidä auto ohjaajaansa. Olemassa on satoja erilaisia koreja ja rajattomasti maalausvaihtoehtoja. Monesti luullaan, että hienon maalauksen tekeminen olisi vain ammattilaisten tehtävissä. Tämä ei ole ihan koko totuus. Jo hyvin pienellä kokemuksella ja muutamalla värillä saa aikaiseksi jo ihan näyttäviä koreja. Ja kokemuksen kertyessä voi sitten edetä hieman vaikeampiin toteutuksiin. Korin maalaamiseenkin pätee vanha totuus - Harjoitus tekee mestarin. Tässä ohjeessa käydään läpi perusasiat, jotka tulee ottaa huomioon koria maalatessa. Maalaamisessa ja siihen liittyvissä asioissa on kuitenkin mielipiteitä yhtä monta kuin on maalareita, mutta nämä ohjeet antavat yhden toimivaksi todetun näkökulman asiaan. Eli monia korinmaalaamiseen liittyviä osa-alueita voi tehdä myös monella muullakin tavalla.

Tarvittavat välineet

Korien maalaamiseen on oikeastaan vain kaksi hyvää tapaa. Aloittelijalle halvempi ja helpompi tapa on käyttää spray-pulloihin pakattuja lexan-maaleja. Hieman kokeneempi maalari käyttääkin sitten jo kynäruiskua. Sivellintä ei juurikaan kannata harkita itse maalaamiseen. Spray-pullot ovat monessakin mielessä varteen otettavia vaihtoehtoja tehtäessä yksinkertaisia kuvioita. Spray-pullolla saadaan peitettyä nopeasti suuriakin alueita ja käytön jälkeen työvälineitä ei tarvitse pestä erikseen. Lisäksi huolellisesti suunnittelemalla, maskaamalla ja tuntemalla muutamia konsteja, saadaan upeatakin jälkeä aikaan. Kynäruiskulla päästäänkin sitten huomattavastikin monimuotoisempiin ja pikkutarkempiin kuvioihin, koska kynäruiskun kuviota, maalin määrää ja maalin väriä voidaan säätää melkein rajoituksettomasti. Hyvällä kynäruiskulla voidaan maalata hiuksen ohuista viivoista aina muutamien senttien viivan leveyksiin asti. Lisäksi häivytyksiä yms. on huomattavasti helpompi tehdä kuin spray-pullolla.

Kynäruiskujen kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, ettei halvoilla välineillä tehdä yhtään mitään. Eli heti aluksi on panostettava laadukkaaseen kynäruiskuun. Toisaalta kynäruisku on erittäin pitkäikäinen hankinta hyvin hoidettuna. Kynäruiskuksi kannattaa valita yläkupillinen malli, koska tällöin saadaan tarkempi maalausjälki, käytettävät maalimäärät ovat melkoisen pieniä ja värin vaihtoja on useasti. Toisaalta alakupillisellakin pärjää ihan kohtuullisesti, jos ei välttämättä halua tehdä paljoa hyvin tarkkoja maalauksia. Melko yleisesti lexan-maalit ovat vesiliukoisia ja täten melko jäykkiä, joten kynäruiskuksi kannattaa valita korkeilla paineilla hyvin toimiva malli. Yläkupilliset ruiskut tarvitsevat kuitenkin pienemmän paineen, koska niissä painovoima painaa maalia ruiskuun päin.

Yleensä aluksi riittää hyvin yksi kynäruisku, joissa on medium-suutin. Tällä ruiskulla pärjää jo melkoisen pitkälle harrastuksessa. Pitemmälle ehtineillä voi olla kuitenkin esim. kaksi eri kynäruiskua erikseen laajojen alueiden ja tarkkaan maalaukseen. Eri valmistajilla on eri tapoja ilmaista suuttimen koko. Yleensä koko ilmoitetaan sanoilla "fine", "medium" ja "heavy". Toisaalta esim. Iwata ilmoittaa koon ihan milleissä (esim. 0,5 mm on tähän tarkoitukseen sopiva koko). Lisäksi jotkut ilmoittavat koon ihan järjestysnumeroina pienimmästä alkaen (sopiva koko on esim. 3). Luonnollisestikin pienemmällä suuttimella saadaan tehtyä tarkempaa jälkeä. Toisaalta jäykemmät maalit vaativat suuremman suuttimen.

On vielä yksi asia, joka kannattaa huomioida kynäruiskua ostettaessa. Kynäruiskuja on yksitoimisia ja kaksitoimisia. Yksitoimisessa ruiskussa maalin määrää säädetään siirtämällä neulaa suhteessa suuttimeen ruuvaamalla. Painikkeen painaminen aiheuttaa ilman ja maalin ruiskuamisen. Kaksitoimisessa ruiskussa painikkeen painaminen saa ilman tulemaan, ja painikkeen vetäminen säätää neulan suhdetta suuttimeen. Tällöin maalin määrää voidaan tarkasti säätää maalaamisen aikana. Tällöin saadaan aikaan monenlaisia hienoja kuvioita.

Myöskin hyvään kompressoriin kannattaa satsata. Tämä on ihan yhtä tärkeä laite maalauksen onnistumisen kannalta kuin itse kynäruiskukin. Eli jälleen kannattaa panostaa hieman parempaan malliin. Kaikista pienimmät kompressorit kannattaa unohtaa, koska niistä saatava paine on todennäköisesti liian pieni vesiliukoisille maaleille, niistä puuttuu vedenerotin, ne käyvät kokoajan, yhtäjaksoinen käyttöaika on lyhyt ja paineensäädin on epätarkka. Jos melu tai tilankäyttö ei ole ongelma, niin melkeinpä kannattaa hommata joka rautakaupasta löytyvä kompressori ja siihen vedenerotin. Tällaisessa riittää varmasti kapasiteettia kaikkeen maalaamiseen, iso tankki tasoittaa painetta ja hintakin on huomattavasti halvempi kuin monella varsinaisella kynäruiskun kompressorilla. Yleensä nämä käsittävät jo valmiiksi ilmanpuhdistimen. Muuten se kannattaa ehdottomasti hankkia erikseen.

Sitten voitaisiinkin puhua itse maaleista. Tavallisia pienoismallivärejä ei voi lexan-korien maalaamiseen käyttää. Nämä irtoavat korin pinnasta hyvin helpolla. Kunnollisen maali erittäin joustavaa ja lisäksi sen on myöskin tartuttava lexaniin kunnolla. Maaleja on oikeastaan kahta eri tyyppiä. On liuotinohenteisia (esim. Pactra Racing Colors, Alclad II Lacquer),jotka nimensä mukaisesti koostuu pääasiallisesti liuottimesta, johon varsinaiset maalipartikkelit ovat liuenneet. Myös maalin ohentamiseen ja työvälineiden puhdistamiseen on käytettävä liuotinta (tinneri). Liuotinohenteisia maaleja käytettäessä paineen tulee olla jossain 1,5 Bar tietämillä, jotta maali hajoaa riittävän pieniksi hiukkasiksi eikä kuivu jo ilmassa. Sopiva paine löytyy luonnollisestikin kokeilemalla. Toinen pääkategoria on akryylimaalit (esim. Parma Faskolors, Pactra Acryl), jotka ovat vesiohenteisia. Eli maalia ohennetaan vedellä ja kaikki työvälineet voidaan pestä myös vedellä. Olen ehdottomasti jälkimmäisen kannalla, koska työvälineiden pesu on helpompaa ja hajuhaitat ovat huomattavasti pienempiä. Maalauksen lopputuloksessakaan en ole havainnut merkittäviä eroja. Oikeastaan maalaaminen eroaa vain siinä, että vesiohenteisella maalilla joudutaan käyttämään suurempaa jopa yli 5 Bar painetta ja maalattava pinta on nopeammin valmis seuraavalle kerrokselle.

Jos tarkoituksena on tehdä useampivärinen maalaus, on melkeinpä välttämättä käytettävä jonkinlaista maskia. Maski suojaa niitä kohteita korista, johon ei käytössä olevaa väriä haluta pääsevän. Maski voidaan toteuttaa muutamalla eri tavalla, jotka kaikki toimivat oikein käytettynä yhtä hyvin, mutta jotain ominaispiirteitä kuitenkin kaikilla tavoilla on. Maskeja on teippeinä, arkkeina ja nestemäisenä. Lisäksi markkinoilla on paljon valmiiksi leikattuja maskeja. Teippi toimii parhaiten suoria linjoja rajatessa, arkki tehtäessä tasaiseen pintaan suurehkoja kuvioita ja nestemäinen maski on parhaimmillaan monimuotoisilla pinnoilla. Jo aloittelija saa todella hienoa jälkeä aikaiseksi käyttämällä näitä valmiiksi leikattuja maskeja ja spray-pulloja. Maalarinteippi ei yleisyydestään huolimatta ole aivan paras tapa tehdä tiukkoja rajauksia, koska sen reuna päästää hieman maalia valumaan reunan alle, jolloin reunasta tulee epätasainen. Maskien käyttöön ja erityispiirteisiin palataan hieman myöhemmin.

Tietenkin maalaamisen tarvitaan myös itse kori. Vaikka kaikki korit näyttävätkin samalta läpinäkyvältä kotelolta, niissäkin on eroja. Maalaria helpottaa kovastikin, jos korin pintaan on laitettu naarmuilta ja maaliroiskeilta suojaava kelmu. Maalauksen jälkeen kyseinen kelmu voidaan vain repäistä irti, ja meillä on täysin puhdas ja kirkas kori. Ikkunamaskit ja koristetarrat on myöskin tervetullut lisä monelle, vaikka nestemaskia käyttävät maalarit eivät välttämättä käytäkään ikkunamaskeja. Lisäksi itse materiaaleissakin on eroja. Koreja on saatavissa paksumpina ja ohuempina. Näissäkään ei välttämättä pidä paikkaansa, että paksumpi olisi kestävämpi. Korit eivät ole mitenkään halpoja, mutta ne ovat kuitenkin melko helposti hajoavia. Eli kannattaa luonnollisestikin pistää arvoa sille, että kori on mahdollisimman kestävä.

Vielä lisäksi tarvitaan maalaamiseen muutamia tarvikkeita. Hyvä askarteluveitsi ja uusia teriä tähän on hyvä olla olemassa, jos käytetään nestemäistä maskia. Kunnollisia tukevia saksia tarvitaan maskiteippien, -arkkien ja korin leikkaamisessa. Vielä parempi olisi jos käytössä olisi suora- ja käyräteräiset sakset. Olemassa on myöskin työkaluja, joilla saa tehtyä pyöreitä aukkoja koriin. Tällainen on oiva apuväline tehtäessä pyörän aukkoja ja tuletusaukkoja koriin. Tehtäessä hieman monimutkaisempia maalauksia kannattaa suunnitelma piirtää piirtoheitin kynillä (permanent) korin oikealle puolelle. Jos korissa ei ole suojakalvoa, niin nämä piirrokset poistetaan maalaamisen jälkeen esim. Sinolilla tai muulla alkoholilla. Lisäksi tarvitaan korin pesemiseen vielä astianpesuainetta tai jotain varsinaista korinpesuainetta.

Alkuvalmistelut

Kun uusi kori on hankittu, pitää kori valmistella maalaamista varten. Tämä vaihe on erittäin tärkeä maalauksen onnistumiselle. Jos aikaisempaa kokemusta ole maalista, niin kori kannattaa hioa SISÄLTÄ kevyesti erittäin hienolla hiekkapaperilla (yli 1000). Jos käytetään karkeampaa hiontapaperia, niin riskinä on se, että maali valuu maskien alle hiontauria pitkin. Ikkunoiden kohtia ei luonnollisestikaan hiota, koska niitä ei haluta himmeiksi ja niitä harvemmin maalataankaan. Hionta antaa maalille hieman lisää tartuntapintaa ja pysyy näin paremmin kiinni. Hionta ei kuitenkaan vaikuta mitenkään negatiivisesti maalauksen ulkonäköön, joten tässä ei pidä huolestua. Nykyisin en ole itse jaksanut hiontaa suorittaa, koska käyttämäni maali (Parma Faskolors) tuntuu pysyvän ilman hiontaakin erittäin hyvin kiinni. Toisaalta tähän vaiheeseen kuluu aikaa vain muutama minuutti, joten mikään suuri vaiva se ei ole. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että kori todellakin hiotaan ja maalataan sisäpuolelta. Tässä kohtaa aloittelijat tekevät sen ensimmäisen merkittävän virheensä. Kun kori maalataan sisältä päin, niin itse kori toimii suojana ja lakkana maalille, jolloin maalauksesta tulee erittäin näyttävän näköinen. Päältä maalatessa maalilla ei ole mitään kulumisen suojaa ja maalaus ei ole läheskään yhtä näyttävä.

Nyt tuleekin sitten se ensimmäinen kiistanaihe. Jotkut tykkäävät leikata korin jo tässä vaiheessa valmiiksi, ja toiset leikkaavat korin vasta viimeiseksi maalauksen jälkeen. Tässä vaiheessa leikkaamista puoltaa se, että valmista maalipintaa ei pystytä vahingoittamaan. Lisäksi aukkojen paikat on helppo löytää ja merkitä korin läpinäkyvyyden takia. Toisaalta aukot on hyvä teipata umpeen maalauksen ajaksi, jotta niiden kautta ei mene maalia vääriin paikkoihin. Eli koriin leikataan pyöränaukot, helmat sopiviksi, koritolppien reiät, antennin reikä, mahdolliset polttomoottorin vaatimat aukot jne. Helpoiten korin leikkaamisessa pääsee kun helmojen yms. suorien linjojen leikkaamiseen käytetään isoja suorateräisiä saksia ja pyöränaukkojen yms. käyrien linjojen leikkaamiseen käyräteräisiä saksia. Pienten aukkojen tekemiseen puolestaan kannattaa käyttää varsinaista korinrei'ittäjää. Isompien reikien tekeminen onnistuu parhaiten varsinaisella reikäleikkurilla, mutta pienellä harjoittelulla käyräteräiset sakset ajavat melkein saman asian. Suosittelen tekemään koriin ennen maalaamista ainakin koritolppien ja antennin reiät, koska näiden paikat on helppoa löytää läpinäkyvän korin läpi.

Seuraava vaihe onkin sitten korin pesu. Pesuun voi käyttää ihan tavallista astianpesuainetta ja tiskiharjaa. Olemassa on myöskin erityisesti korin pesemiseen tarkoitettuja korinpesuaineita, mutta en näe mitään hyötyä tällaisen käytölle. Pesun tarkoituksena on poistaa korista kaikki lika, joka estäisi maalin tarttumisen koriin. Pesemisen jälkeen kori kuivataan tai annetaan kuivua täysin kuivaksi. Kuivaamiseen voi käyttää nukkaamatonta pyyhettä tai vaikka hiustenkuivaajaa. Hiustenkuivaajan käytössä kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska kori menee pilalle, jos se kuumentuu liikaa.

Kori pestään huolellisesti astianpesuaineella.

Jos ollaan tekemässä hiemankaan monimutkaisempaa kuviointia, niin maalaus kannattaa suunnitella piirtoheitinkynillä korin ulkopintaan. En suosittele vesiliukoisten kynien käyttämistä, koska tällöin sormilla tulee helposti hinkattua suunnitelmaa pilalle. Lisäksi permanent-kynällä tehdyt suunnitelmat on helppo puhdistaa maalauksen jälkeen esim. Sinolilla tai muulla alkoholilla korista pois. Vielä helpommalla pääsee, jos korissa on suojakalvo, jonka poistamalla suunnitelmatkin häviää. Piirtoheitinkyniä kannattaa olla myös sopiva lajitelma eri värejä, jotta eri maalin värit saadaan erotettua toisistaan. Toisaalta yhdelläkin värillä pärjää melko pitkälle. Samalla, kun muutenkin piirrellään korin pintaan merkkejä, on hyvä aika merkitä koriin mm. koritolppien ja antennin reikien paikat. Kannattaa huomata, että reiät tehdään koriin kuitenkin ennen merkkien poispyyhintää. Jos pelkää tekevänsä tämän virheen, niin reikien paikat voi merkitä myös esim. askarteluveitsellä viiltämällä. On myöskin koreja, joissa on jo valmiiksi merkitty koritolppien paikat tietylle automallille, jolloin erillistä merkintää ei tarvita.

Kuva piirretään korin ulkopintaan piirtoheitinkynillä.

Maskaaminen

Jos korista halutaan useampivärinen ja ei haluta tyytyä pelkästään liukuviin värin vaihtoihin, eri värien alueet olisi suojattava jotenkin muilta väreiltä, eli maskattava. Maskaamiseen on oikeastaan kaksi pääsuuntausta nestemäisen maskin käyttö tai maskausteippien ja -arkkien käyttö. Käsitellään aluksi tämä yksinkertaisempi vaihtoehto, eli nestemaskin käyttö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä olisi ainoa oikea vaihtoehto. Markkinoilla on useita tähän tarkoitukseen sopivia nestemaskeja. Valinnassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että nestemaski on melkein väritöntä (suunnitelmat näkyy läpi), helposti leikattavaa, pysyy korissa riittävän hyvin ja lähtee kuitenkin siitä irti kohtuullisella vaivalla ohuenakin kerroksena. Tällaiseksi olen havainnut Bob Dively Liquid Masking Filmin. Muutamia muitakin olen testannut, mutta nämä eivät ole olleet ominaisuuksiltaan lähelläkään. Yleensä nestemaskit suositellaan levitettäväksi ruiskulla. Olen kuitenkin ehdottomasti pensselöinnin kannalla. Käytettäessä hyvää ja pehmetä pensseliä, maskaukseen riittää jo kaksi kohtuullisen paksua ja tasaista kerrosta. Kori siis käsitellään sisältä kauttaaltaan nestemaskilla. Kun nestemaski on kokonaan kuivunut, voidaankin ensimmäisen värin alueelta maski poistaa käyttäen terävää askarteluveitseä. Teriä ei kannata säästellä, vaan niitä kannattaa vaihtaa useasti, jotta leikkausjälki pysyy moitteettomana. Kun ensimmäinen väri on maalattu, niin leikataan aina seuraava alue vapaaksi kunnes koko kori on maalattu.

Pari ohuesti ja tasaisesti pensselöityä kerrosta riittää.

Maski leikataan pois ensimmäisen värin tieltä.

Jos ajatuksena on käyttää maskausteippejä ja -arkkeja, niin asia onkin useampivaiheinen. Työ kannattaa aloittaa ikkunoiden suojaamisesta. Yleensä korien mukana tulee valmiit ikkunamaskit, joita kannattaa käyttää. Tietenkin niitäkin voidaan hieman trimmata, jos halua tähän on. Esim. sivuikkunat on yleensä yhtä kokonaisena arkkina, josta voidaan leikata esim. ikkunoiden välipalkin paikka pois. Jos korin mukana ei ole tullut valmiita ikkunamaskeja, niin tällöin ne on itse tehtävä maskiarkista. Ikkunoiden lisäksi renkaiden akselien kohdalle kannattaa laittaa pienet laput, jos koria ei ole jo leikattu valmiiksi. Tällöin renkaiden aukkojen leikkaaminen oikeaan kohtaan on huomattavasti helpompaa. Tämän jälkeen voidaankin sitten suojata loppu korista siten, että vain ensimmäisen värin alueet jää vapaaksi. Kaikkia kohtia ei kuitenkaan kannata välttämättä suojata maskiteipillä tai -arkilla, vaan suuremmat alueet värien reunojen ulkopuolella kannattaa suojata maalarinteipillä. Maalarinteippi laitetaan siten, että reunat ovat limittäin puolisen senttiä ja varmasti kiinni. Maalarinteipillä on hieman taipumusta päästää maalia valumaan sen reunan alle. Juuri ennen maalaamista kannattaa kaikki maskin reunat vielä hieroa kiinni, jotta reunan alle ei pääse maalia valumaan. Jos maski ei vieläkään tunnu oikein istuvan korissa kunnolla, niin asia voidaan hieman auttaa käyttämällä hiustenkuivaajaa apuna, jolloin maski pehmenee hieman ja venyy paremmin hankaliin paikkoihin. Ilmakuplat eivät ole mitenkään kriittisiä, jos niitä esiintyy vain keskellä maskia. Lähellä reunaa olevat kannattaa kuitenkin yrittää poistaa hinkaamalla niitä. Niitä ei kuitenkaan kannata puhkaista. Kun ensimmäinen väri on maalattu, niin maski poistetaan seuraavan värin tieltä. Kokeilemani maskit eivät ole olleet kovinkaan hyviä leikkausominaisuuksiltaan, joten olen havainnut maskin poistamisen ja uuden asettamisen olevan helpompi tehtävä, kuin korissa olevan leikkaamisen.

Ensimmäiset värit on maalattu ja maski poistettu
seuraavan värin tieltä.

Kori on maalattu ja kaikki maski poistettu.

Tulikin mainittua, että eri maskaustavoilla on omat etunsa, joten käsitellään niitä hieman. Nestemaski on vertaansa vailla alkuvalmistelujen osalta se vain suditaan paikalleen ja odotellaan kuivumista. Etuihin täytyy myös lukea se, että nestemaski taipuu todella monimutkaisiin muotoihin ja repsottavia reunoja ei tarvitse juurikaan pelätä. Lisäksi tarkkojen ja hyvin monimuotoisten kuvioiden teko on helppoa. Haitaksi voidaan lukea se, että joskus kuvioiden tekeminen korin sisällä on huomattavasti muita tapoja vaikeampaa. Maskiteippi on omimmillaan, kun kuviointiin tehdään suoria viivoja tai niistä koostuvia kuvioita. Maskiarkeista voi tehdä hienoja kuvioita, koska kuviot voidaan tehdä korin ulkopuolella ja vaikka saksilla. Leikkaaminen onnistuu kuitenkin ihmisiltä keskimäärin paremmin kuin askarteluveitsen käyttö. Maskiarkista leikeltyjä kuvioita voi joskus olla hankalaa saada liimattua koriin juuri niin kuin oli tarkoittanut. Varsinkin reunat tuppaavat irvistellä jos korin muodot ovat hiemankaan monimuotoisemmat. Yleensä kuviot kannattaakin tehdä useammasta pienemmästä palasta. Kannattaa aina muistaa, että minkään maskaustavan käyttö ei sulje pois toisen käyttöä. Eli eri tapoja saa ja kannattaakin käyttää rinnakkain. Lisäksi on olemassa lukematon määrä muitakin hieman eksoottisempia maskaustapoja, joihin palataan sitten myöhemmin.

Maalaaminen

Ennen ensimmäisen varsinaisen korin maalaamista kannattaa hieman harjoitella, jotta kallista koria ei tarvitse piilottaa sängyn alle epäonnistuneen maalauksen takia. Harjoittelukohteeksi käy hyvin läpinäkyvä muovinen limsapullo, joka on halkaistu kahtia. Muitakin hyviä harjoituskohteita on löydettävissä jokaisesta kodista, jos ei haluakaan menettää limsapullon panttia. Tätä menetelmää kannattaa käyttää myös myöhemminkin, jos halutaan kokeilla uusia väriyhdistelmiä tai menetelmiä. Lisäksi aloittelijan ei kannata lähteä tavoittelemaan heti kuuta taivaalta, vaan aloittaa vaikka yksinkertaisesta kolmivärisestä liekkikuviosta, jossa liekkien kärjet on punaisia, loppu liekistä keltaista ja muu kori jollakin muulla värillä. Seuraavassa korissa voidaankin sitten jo kokeilla liekkien varjojen maalaamista. Tästä on sitten hyvä jatkaa aina vaikeampiin ja monimutkaisempiin maalauksiin.

Maalaamista ei tässä pysty opettamaan, vaan harjoitus tekee mestarin. Muutamia perusasioita on kuitenkin hyvä käsitellä. Ennen maalaamista kannattaa pääpiirteittäin miettiä värit valmiiksi. Periaatteessa ensimmäisenä maalataan aina kaikista tummin väri ja edetään aina vaaleampaan. Tämä tehdään siksi, ettei taaempi väri näkyisi edellisen värin läpi. Tästä säännöstä joudutaan melko usein kuitenkin poikkeamaan, jolloin edellä maalattu vaaleampi väri pohjustetaan ennen seuraavaa tummempaa sävyä valkoisella tai hopealla maalilla. Nämä värit estävät sen seuraavan tummemman värin näkymisen läpi. Tietenkin tämä näkyminen voi olla tavoiteltu ominaisuus, jolloin pohjustusta ei luonnollisestikaan tehdä. Myös edettäessä tummemmasta väristä vaaleampaan, pohjustamista kannattaa yleensä käyttää. Luonnollisestikaan mustaa, valkoista ja hopeata väriä ei tarvitse enää pohjustaa. Varsinkin neon-, metallihohto- ja kuultovärien tapauksessa pohjustusta kannattaa käyttää aina. Neon värit pohjustetaan valkoisella värillä, joka tuo vasta neonvärin todella esiin. Metallihohtovärit kannattaa pohjustaa hopealla, jolloin väristä tulee huomattavasti kirkkaampi ja syvempi. Myös kultavärillä pohjustaminen on kokeilun arvoista. Kuultovärit pohjustetaan yleensä hopealla, mutta muitakin voi kokeilla.

Yhden värin maalaaminen suoritetaan useammalla ohuella kerroksella, joiden välissä edellisen kerroksen pitäisi päästä kuivumaan. Kuivumista voi nopeuttaa kerrosten välissä esim. hiustenkuivaajalla. Jälleen pitää varoa, ettei koria lämmitetä liikaa. Useilla ohuilla kerroksilla saavutetaan tasaisempi väri kerros, jolloin lopputuloksestakin tulee parempi. Maalatessa neon-, metallihohto- ja kuultovärejä kannattaa lisäksi muistaa, että jokainen lisäkerros tummentaa lopputulosta ja päästää pohjustusvärin näkymään läpi huonommin. Vaihdettaessa väriä toiseen, edellisen värin on oltava kuiva, jotta eri värit eivät sekoitu keskenään muodostaen ei toivottuja efektejä. Viimeisen värin jälkeen kori kannattaa vielä lopuksi maalata sisältä kokonaan valkoiseksi, jotta se olisi sisältäkin päin kohtuullisen näköinen. Polttomoottori autojen tapauksessa tämä viimeinen maalaus kannattaa tehdä muiden maalien kanssa yhteensopivalla polttoaineen kestävällä maalilla, jotta polttoaine ei pilaisi hienoa maalausta. Vastamaalattu kori kannattaa laittaa tässä vaiheessa vielä muutamaksi päiväksi kuivumaan, koska monet maalit kuivuvat täysin kuivaksi vasta hieman pidemmän ajan kuluttua.

Spray-pullolla maalaaminen

Tulikin jo aikaisemmin todettua, että spray-pullollakin voidaan saada ihan näyttäviä maalauksia aikaiseksi. Spray-pullolla maalaamisessa on kuitenkin omia erityispiirteitä, joihin kannattaa tutustua. Ennen maalaamisen aloittamista spray-pullo kannattaa upottaa vaikka viideksi minutiksi lämpimään veteen. Tässä ei nyt kuitenkaan puhuta mistään kiehuvasta vedestä sellainen keittiön hanasta tuleva 50-60 asteinen vesi on maksimi. Tämä kannattaa tehdä varsinkin, jos maalaus suoritetetaan alle huoneen lämmössä (22 astetta) ja spray-pulloa ollaan säilytetty viileässä. Tämä lämpökäsittely ohentaa hieaman maalia, jolloin maali hajoaa pienemmiksi hiukkasiksi ja näin maalaustulos on parempi. Maalin tuloon vaikuttaa myös suutin, jota kannattaa puhdistella vähän väliä. Maalatessa maalia leviää huomattavasti suuremmalle alalle, kuin on yleensä tarkoitettu. Tämän takia työskentely-ympäristö ja varsinkin kori kannattaa suojata hyvin.

Periaatteessahan itse maalaaminen tapahtuu tähtäämällä ja painamalla suutinta. Tulokseen vaikuttaa myös muutama muukin seikka. Jos vain tähdätään ja painetaan, niin riskinä on maalin kasautuminen yhteen paikkaan. Tämän asemasta spray-pulloa kannattaa liikuttaa jatkuvasti ja suutinta painetaan vasta pullon ollessa liikkeessä.Spray-pullojakin käytettäessä useat ohuet kerrokset antavat paremman lopputuloksen kuin yksi paksu kerros. Lisäksi maalaustulokseen vaikuttaa spray-pullon etäisyys ja kulma suhteessa maalattavaan kohteeseen. Pullon ollessa kaukana kohteesta, maalia tulee isolle alueelle vähän. Pullon ollessa lähellä kohdetta alue on puolestaan pienempi ja kerros paksumpi. Kun spray pulloa pidetään pienessä kulmassa kohteeseen saadaan aikaiseksi pitkulainen maalauskuvio. Lisäksi monissa spray-pulloissa on suutin sellainen, että sen antava kuvio ei ole täysin pyöreä. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon ja käyttää hyväksi maalatessa.

Kun halutaan vain teräviä reunoja eri värien välille, ei ole suurtakaan eroa maalataanko spray-pullolla vai maaliruiskulla. Tulos ja työtavat eroavat kuitenkin kun tavoitteena olisikin saada pehmeitä rajoja värien välille. Tällöin spray-pullolla tarvitsee hieman kikkailla ja vaikuttaa maalisuihkuun. Yleisin tapa on käyttää esim. pahvi lappua apumaskina. Pahviin leikataan aluksi haluttu muoto. Pitämällä korttia hieman korista irti ja maalaamalla leikatun kuvion reunoja pitkin, saadaan aikaiseksi pehmeä reuna, koska maalia pääsee hieman pahvin reunan alle. Sama efekti saadaan aikaiseksi käyttämällä maalarinteippiä, joka liimataan koriin vain toiselta reunaltaan, eli toinen puoli jää hieman koholle korista. Mitä korkeammalla pahvi on korista tai mitä pienemmässä kulmassa pahviin nähden maalataan sitä pehmeämpi ja pitemmälle ylettyvä reunasta tulee. Tällä tavalla varjoista ja värinvaihdoista saadaan melkein yhtä näyttäviä kuin ruiskullakin tehdyistä.

Lähde: